Siirry pääsisältöön

Syyssateet ei haittaa

Syyssateet harmittavat, mutta niilläkin on etunsa.  Kaivot täyttyvät ja kasvit ehtivät saada tarpeeksi kosteutta.  Ihmisiä sateet ärsyttävät.  Eihän sade mukavaa ole jos monta päivää yhteen mittaan sataa.  Ulkona ei kauan viitsi olla, mutta tänäänkin oli Terrassa porukkaa yllin kyllin.  Sateella on aikaa suunnitella pihan talvikoristeluita ja vielä vähän tulppaanienkin istutusta.  Lyhtyjä oli kaupan minikokoisista isoihin.  Isoinpiin lyhtyihin mahtuisi itsekin melkein lämittelemään kynttilän kanssa. 
 
 
Liiallinen valosaaste pihoilla ei ole mielestäni kovin tyylikästä.  Pienet kauniit ledvalaisimet ovat halpoja ja kauniita ja niitä voi alkaa laittamaan jo nyt kun on pimeätä.  Ei kannata odottaa jouluun saakka.  Nythän ne antaisivat iloa ja valoa syksyn sateisiin.  Osuisi avaimen reikäänkin paremmin jos ovella loistaisivat lamput kun tulee kotiin.
 
Ulkoilemaan pitäisi lähteä sateellakin.  Ei kastuminen haittaa jos on varustautunut hyvin.
 
Olen paljon pyöräillytkin sateella.  Minulla on Rukka-sadeviitta.  Siihen olen ollut tyytyväinen.  Se on tarpeeksi iso peittääkseen jalat ja ostokset sarvissa.  Puutarhatöihin siitä ei oiken ole.  Sadetakki on parempi ratkaisu. 
 
Kaiken kaikkiaan sade on positiivinen juttu.  Ilman sateita täällä olisi kuivaa kuin Saharassa.  Silloin ei mikään kasvaisi.  Ilmainen kastelu silloin tällöin pitää puutarhan kunnossa.
 


 

Kommentit

  1. On olemassa vanha suomalainen sanonta "Kevätsade kasvattaa, syyssade kuolettaa". Eli sadetta tarvitaan myös siihen, että kasvit maatuvat mullaksi :). Kaunis sumukuva!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen