Siirry pääsisältöön

Ruusun tuoksu ja kauneus

Kauneus ja tuoksu tulevat ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan ruusuista.  Ne ovat usein monikukkaisia, kukat suorastaan tulvivat silmien eteen.  Kukinta ei kestä pitkää, mutta kukkiessaan ne ovat pihan valtiaita.  Muita kukkia ei oikein huomaa.  Ruusut kannattaakin pistää eri paikkaan kuin muut tai sellaisten kanssa, jotka kukkivat eri aikaan kuin ne.
 
Flammentanz on meidän pihalla alkutaipaleellaan, yhden talven kestänyt.  Vähän tuli jo kukkia pieneen varteen.  Se on hyvin suojattava talvea vastaan, turvetta juurelle ja pakkaskangas päälle.  Muiden ruusujeni nimistä minulla ei ole tietoa.  Muiden pihojen kautta tuotujen taimien nimet ovat unohtuneet.  Pääasia, kukinta on tänä vuonna onnistunut kuivan heinäkuun takia.  Ruusut eivät kestä rankkasateita.  Isot kukat rähjääntyvät helposti sateen hakkauksessa.
 
Ruusut kukkivat vähän eri aikaan.  Juhannusruusu aloittaa kukinnan, muut seuraavat perässä oman aikataulunsa mukaan.  Pääosa kukkii heinäkuun puolivälissä.
 
Mielestäni kaikki kukat ovat kauniita, mutta ruusun tuoksu on yksi huumaavimmista tuoksuista, joten niillä on ylilyöntiasema muihin nähden. Ruusut mahtuvat suhteellisen pieneenkin tilaan, rivitaloonkin.
 



 

Kommentit

  1. Ruusut on tosiaan aika alttiita sateille. Toiset kestävät paremmin, toiset huonommin. Minun ihanat Queen Elisabeth -ruusut eivät kestä kovempaa sadetta ollenkaan. Ihan tuurista on siis kiinni, ehtiikö nähdä niiden kukintaa kunnolla ollenkaan. :/ Mutta ovat ne vaan ihania! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen