Kesä alkaa olla jo pitkällä, kohta heinäkuu. Täällä Satakunnassa ainakin, kaikki kasvu on viivästynyt. Hallaa ei ole meidän seuduilla näkynyt. Juhannusaattona tosin satoi rakeita. Uutisista kuulin, että 30 vuotta sitten viimeksi oli näin kylmä juhannus. Nyt on kyllä ollut niin pitkä kylmä kausi, etten minä ainakaan muista olleen tällaista kesää. Huonot asiat painuvat mielessä unholaan. Muistelee vain niitä kauniita kesäpäiviä.
Kukat kestävät kylmää paremmin, ainakin perennat. Salaatit värjöttelevät kylmässä tuulessa ja sateessa pieninä, puhumattakaan kesäkurpitsan taimista, jotka viimein olen saanut kasvatetuksi vaikeuksien kautta. Heinäkuun helteet voivat muuttaa kaiken. Kasvit ovat selviytyjiä.
Ihmisillä tässä on vaikeuksia. Sateella ei viitsi puutarhassa puuhastella. On ikävää kun vesi valuu niskaan ja märkä multa tarttuu joka paikkaan. Innokkaimmat harrastajat tekevät puutarhatöitä säässä kuin säässä. Minä en kuulu niihin, olen auringonpaisteen puutarhuri. Sateen jälkeen toki kaikki näyttää kauniimmalta ja tuoksu on huumaava.
Olen toiveikas sään suhteen, pakko on kauniimman ja lämpimämmän sään tulla takaisin. Positiivista tässä on ettei tarvitse niin paljon kastella, kun sade hoitaa sen homman. Sateen jälkeen kasvien lehdet ovat täynnä kirkkaita timantteja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.