sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kesä, kesä, kesä

Nyt tarkenee astella nurmikolla paljain varpain, vihdoinkin.  Hellettä en kaipaa, mutta tarpeeksi lämmin on mukava.  Ei tarvittu kuin pari lämmintä päivää ja koivut työntävät lehtensä esiin.  Saaviin istuttamani pylväshaapa vielä hiukan viivyttelee, mutta ne ovat muutenkin myöhäisempiä kuin koivut.
 
Riskillä laitoin ruusupavun taimet viikko sitten pihalle, eivätkä ne ole menehtyneet.  Suojannut ne olen hyvin ja nyt ne kapuavat ruukusta ylöspäin.  Niitä tarvitsee tukea tai sitoa.  Nyt olisi toiveissa hallattomat yöt.
 
Kesä on niin onnettoman lyhyt, jokainen hetki pitäisi viettää ulkona keräten D-vitamiinia auringosta pitkän talven varalle.
 
Keväiset kukat kukkivat kauniisti.  Väriä riittää pihan joka puolella.  Pienenkin pihan voi täyttää kukkasilla tai ihan millä haluaa.
 


 Humala kipuaa ylös kovaa vauhtia.  Sillä on voimaa ja tahtoa vallata kaikki lähellä olevat.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Pienen pihan ilo ja vaiva

Ensimmäiset tehtävät on tehty rivitalon takapihan somistamiseksi.  Haimme metsästä mäntyrankoja, jotka katkottiin ja kuorittiin.  Niistä lä...