Puutarhapolun varrelta

Fasaanipariskunta aamukävelyllä Rusakko ruokailemassa  Lumipalloheisi nupullaan  Vuohenjuuret ja tulppaanit kukkivat täydellä terällä.  Ruohosipuli ja raparperi odottavat ottajaa Omenapuu kukkii kohta.

Puutarhan yleiskuva on kaunis jos kaikki näkyy ja sopii yhteen.  Yksityiskohtien tarkasteleminen ja kuvaaminen on mielenkiintoista.  Tietokoneelle siirrettynä niitä pääsee tarkastelemaan ja ihailemaan vielä lähempää.  Näkyviin tulee sellaista mitä ei kaukaa erota.  Ilman silmälaseja ei näy kauempaa kuin väri. Yksi avautumassa oleva tulppaanikin voi olla jännittävä kun sitä tiirailee eri kuvakulmasta.  Katselu lähempää antaa taas uutta puutarhaharrastukseen.  Parissa päivässä on kesä ottanut vallan keväältä.  Runsaasti kukkia pompahtaa maan pinnalle yksitellen ja joukkona.     Muutama vuosi sitten istuttamani valkovuokot ovat ilmestyneet  kukkimaan.  Täälläpäin kun ei valkovuokkoja muuten näe metsissä.   Raivausahan huoltaminen on käynnissä.  Sitä tarvitaan maaseudun pihapiirissä, että yksityiskohdat pääsevät loistamaan. Oravapoikuekin oleskeli puutarhassa, yhden sain kameran tähtäimeen.  On ne niin vikkeliä.      

Kasvimaa on kunnostettu istutuskuntoon.  Sitä on aivan pakko istahtaa ihailemaan.  Oman työn tuloksista on iloa.  ei niitä juuri kukaan muu näekään.  Näin kesän korvalla on muutenkin mukava olla pihalla.  Kuunnella lintujen ääniä.  Kirjosiepot ovat vallanneet pihakoivuihin laitetut pöntöt.  Pesää rakennetaan kovalla tohinalla.   Viereiselle pellolle ovat asettumassa töyhtöhyypät.  Taivaanvuohet liitävät mäkättäen taivaalla.  Kurkipariskunta pysähtyi myös pellolle.  Näin tälläkin kulmakunnalla on elämää.  Ihmisiä ei juurikaan näy.   Metsäpolkuni varrelle istutin uuden Atsalean, Illusian.  Hain metsästä seuraksi suopursuja.  Ei ole mitään takeita pursujen juurtumisesta, mutta toivottavasti Atsalea näyttää mallia.  Pursujen tuoksu on voimakas ja metsäpolulle sopiva.     

Istutukseni pyörähti käyntiin Flammentanzruusulla ja Clematiksella nimeltään The President. Vihdoinkin lämpeni edes vähäksi aikaa.  Rivitalon takapiha muuttuu vähän vuosittain.  Tilaa on niin minimaalisesti, pakko on välillä vaihtaa kasveja.  Uutta tilaa kun ei tule. Clemantiksen istutin omenapuun juurelle.  Omenapuuta pidetään vain sen takia pystyssä, että siihen saa ripustettua jotakin tai jonkun nojaamaan siihen.  Puu on sairas, mutta runko on hyvä.  toiselle puolelle sai paikan Flammentanz. Ostin kolme Dahlian juurakkoa, jotka seuraavaksi istutan.  Haravakin on heilunut omalla pikkupihalla ja taloyhtiön talkoisiinkin täytyisi osallistua.  Tiukkaan pakkautunut maa kaipaa rapsuttamista. Saunan lauteet uusittiin ja vanhat joutivat hyötykäyttöön.  Astinpenkki kukkapöydäksi ja seuraava taso pääsi ylimenosillaksi ojan yli.  Kierrätys toimii.    

Kevätaskareet ovat alkaneet.  Uutta koitetaan aina saada joka kevät.  Tänä vuonna puutarhan keskelle nousi kaivo.  Ei vielä ihan valmis, mutta hieno se on mielestäni.  Onneksi perheessä on joku, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä. Mökillä on jo aloitettu kaikenlaista puuhaamista, huussin tyhjennys ja vähän haravoimista.  Kun vain lämpötila alkaisi olla yli +10 astetta.   Uskaltaisivat kasvit tulla esiin mullan alta ja puut vihertää. Rivitalon takapihalla vieraili fasaanikana.  Ne ovat yleensä niin arkoja ettei pääse kuvaamaan.  Ilmeisesti fasaanikukkoa ei ollut lähistöllä ja kana uskalsi popsia talven jäljiltä jääneitä siemeniä.