Pimeyden vastakohta on valo

Ensimmäinen räntäsade valui eilen maahan.  Tuntui heti talvelta.  Ensimmäinen talvivalo syttyi ovenpieleen.  En pidä sitä vielä jouluvalona, syksyn pimeys kaipaa jotakin valopistettä.  Kynttilöitäkin olen jo laittanut palamaan lyhtyihin.  Muidenkin tekemisiä vähän katsellaan, joko kehtaisi sytyttää kynttilän, laittaa valoja palamaan.  Rohkeasti vaan valaisemaan syyspimeää polkua.
 
Havuja en ole vielä laittanut, pian sekin on ajankohtaista.  Havut ovat ainakin suomalainen tapa peittää kukkapenkit.  Muistelen lapsuudesta niitä käytetyn oven edessä kenkien lumesta puhdistamista varten.  Havuja voi käyttää koristelussa ja niistä voi tehdä köynnöksiä ja ovikoristeita.
 
Aurinko on jo alhaalla ja piristystä kaipaa jokainen.  Kaikenlainen puuhailu ja koristaminen talvea ja joulua varten innostaa.  Mieliala nousee jaksamaan syksyn pimeyden läpi.  Koitan kovin tsempata itseäkin.  Syksy on hienoa aikaa jouluun saakka.  Joulusta kun pyörähdetään ulos, niin siinä on muutaman viikon haikeaa aikaa.  Se aika vaatii minulta kaiken energian, että jaksaisin.  Onneksi se on vaan pieni hetki ihmiselämässä. 
 
Suomalainen on synkkyydessään varmaan mestariluokkaa.  Suomalainen on selviytymisessäänkin mestariluokkaa.  Ei täällä pohjolassa muuten olisi asuttu tuhansia vuosia.
 

 
 
 

Kommentit

  1. Kyllä tähän pimeyteen jo kynttilät ja "syysvalot" kuuluvat.
    Jouluvalot on sitten asia erikseen ;)

    Ihania syyshetkiä sinulle, nautitaan hämärästä ihanien valojen keskellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät

Jouluiloa pienillä teoilla.

Mullan vaihto ja uusi kukka, kliivia